Jovanka Trbojevic

Entisessä Jugoslaviassa vuonna 1963 syntynyt Jovanka Trbojevic opiskeli pianonsoittoa ensin Belgradin Mokranjac-konservatoriossa (1970–1981) ja valmistui diplomi-pianistiksi Prahan musiikkiakatemiasta vuonna 1986. Muutettuaan Suomeen vuonna 1986 hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa säveltäjäksi Eero Hämeniemen ja Paavo Heinisen johdolla.

Jovanka Trbojevicin sävelkielen peruspiirteet ovat varsin tunnistettavia. Hänen musiikillinen ajattelunsa on omaleimaista ja tonaalisuuden perinnöstä on jäljellä vain rippeet. Hän sekoittaa keskenään erilaisia tyyliaineksia ja tunnelmia, modernia musiikki-ilmaisua, keskiaikaisia kirkkosävelmiä ja balkanilaisia aineksia. Moderni pohjoismainen sävellyskonsepti ja balkanilaisen kansanmusiikin ainekset yhdistyivät mm. teoksissa Self-Portrait with a Song (1993) sekä jousikvartetossa ORO (1994).

Trbojevic on kiinnostunut normaalien soitinäänten ohessa myös hälyistä. Jousi-soittimilla tämä johtaa usein särkyviin sointeihin, puhaltimilla läpipuhaltamiseen, suhinoihin ja kohinoihin, ihmisäänellä kuiskaamiseen, puhelauluun tai säveltasottomaan laulamiseen. Liittäessään sävellystensä taustalle ääninauhan tai live-elektroniikkaa Trbojevic kasvattaa hälyjen merkitystä entisestään. Paras esimerkki tästä on Osh (Valkoinen, 1996), tseremissiläistä kansanrunoutta käyttävä teos naisäänelle, ääninauhalle ja live-elektroniikalle. Ääninauhalla kuullaan pyörivän maapallo-veistoksen rahinaa. Hälyt ovat tärkeitä myös kamariorkesteriteoksissa Chorale (1992) ja puhallinkvintetille ja jousikvintetille kirjoitettussa Zuti putissa (Keltainen tie, 1996).