Vihreä nojatuoli

Vihreä nojatuoli on tanssiteos lepäämisen rankkuudesta - sen sallimisen vaikeudesta. Eräänlainen manifesti turhaa liikettä vastaan. Teos tutkii liikkuvuuden ja liikkumattomuuden välistä rajapintaa. Mikä on liikkumattomuuden liike? - putoava ajatus. Teoksen ajoittainen "vähäliikkeisyys" on näennäistä, se ei ole tapahtumattomuutta tai ajattelemattomuutta. Vihreä Nojatuoli on metafora odotukselle - äärimmilleen viritetylle, räjähdysherkälle odotukselle, jossa orgastiset purkaukset rakentavat kontrastisuutta.

Tässä teoksessa halusin yrittää olla tekemättä liikaa. Teoksen keskeinen teema on solistisuus kvartetin sisällä - tai oikestaan kvintetin, soolosellisti mukaanlukien. Teos on rakentunut työskentelylle kunkin tanssijan kanssa erikseen, jonka jälkeen liikeparret jaettiin, laitettiin samaan soppaan. Liikelauseet alkoivat kantaa esittäjänsä nimeä. On loputtoman kiintoisaa nähdä, mitä tapahtuu kun tietty liikelause siirtyy tanssijalta toiselle, keskusmerkitys säilyy, mutta oheen syntyy useita sivumerkityksiä - Liike matkustaa kehosta toiseen.

Alkumetreillään teos haastaa kiirettömään katsomiseen, putoamiseen oravanpyörästä. Teoksessa pohdimme aikaa, milloin tulee hetki edetä?. Ratkaisu tulee Vihreässä nojatuolissa, viime hetkellä.

 

Teoksen työryhmä 2010

Koreografia ja konsepti: Petri Kekoni
Tanssi: Anne Hiekkaranta, Carl Knif, Jukka Tarvainen, Paula Tuovinen
Sävellys: Olli Koskelin
Valosuunnittelu: Ilkka Paloniemi
Pukusuunnittelu: Monika Hartl (Mimmi Resmanin alkuperäisiä suunnitelmia mukaillen)
Lavastus: Petri Kekoni, Mimmi Resman
Sellisti: Sami Mäkelä Ääninauhan toteutus: Timo Muurinen
Tuotanto: Zodiak – uuden tanssin keskus, työryhmä

Ensi-ilta: 12.3.2010. Kaapelitehdas pannuhalli, Helsinki

Teoksen alkuperäinen työryhmä

Koreografia ja konsepti: Petri Kekoni
Tanssi: Anne Hiekkaranta, Carl Knif, Valtteri Raekallio, Paula Tuovinen
Sävellys: Olli Koskelin
Valosuunnittelu: Ilkka Paloniemi
Pukusuunnittelu: Mimmi Resman
Lavastus: Petri Kekoni, Mimmi Resman
Sellisti: Timo-Veikko Valve Ääninauhan toteutus: Timo Muurinen
Tuotanto: Zodiak – uuden tanssin keskus, työryhmä

Ensi-ilta: 4.4.2002. Kaapelitehdas pannuhalli, Helsinki

Vierailut: Tanssivirtaa–festivaali, Tampere huhtikuu 2004.

 

Teoksesta kirjoitettua

”Petri Kekonin teokset näyttävät suomalaisessa kontekstissa virkistävällä tavalla omaperäisiltä. Kekonin liike ja sen suhde kehoon sekä musiikkiin synnyttävät teoksia, joille on vaikea löytää sukulaisia…Kekonin uusin teos toi jälleen katsojien eteen massiiviselta ja hiomattomalta näyttävät kehot. Edellisen teoksen, Kaatuvan maan, kiihkon täyteisiin hetkiin oli kuitenkin otettu etäisyyttä. Vihreä nojatuoli haastoi katsojat kiireettömään katsomiseen”
- Piia Ahonen, Tanssi

”… Materialet har en torr humor ock klar intelligens… Kompositionen är mycket subtil. Jag uppskattar Kekonis sätt att tänka rörelse och ladda dem med betydelser både avskalat och diskret… Musiken och rörelserna bubblar samman och det finns en djup förståelse för den andra konstformens egenart.”
- Annika Tudeer, HBL

”Monimuotoisen ja paljon liikettä sisältävän koreografian yhteneminen ja erkaneminen on matemaattisen tarkkaa”
- Merja Koskiniemi, Aamulehti

Vihreä Nojatuoli on metafora odotukselle - äärimmilleen viritetylle, räjähdysherkälle odotukselle

Kuvia teoksesta